17. vrk

Mistäs sitä lähtisi. Otimme alkuviikon laiskuuden takaisin ja loppuviikon olemme lenkkeileet pitkiä lenkkejä. Olemme olleet nyt normaalia enemmän Saran kanssa tekemisissä, koska hänhän on lupautunut meidän kenneltytöksi tarpeen vaatiessa. Sarahan on meille muutenkin hyvin tuttu ja olemme tehneet yhdessä reissuja ja muutoinkin hän ollut vahvasti läsnä menossamme.:) Ronja luottaa hänen hyvin vahvasti myös. Kävimme eilen tokoilemassa illalla. Teimme rauhallisia liikkeitä ja täytyy  todeta, että koira oli niin kuutamolla, että ei voinut muuta kuin nauraa... Ronjahan hieman karanteenissa ja treenailee yksin (muut koirat odottavat autoissa tuolloin) ja lenkit kierrämme ilman muiden koirien seuraa. Yritetään välttää siis riehuvia pöpöjä.

Ronja on ollut tällä viikolla pirteämpi kuin viime viikolla. Paitsi tänään oli haluton lähtemään lenkille. Sain pari kertaa pyytää koiraa mukaan lenkille. Yleensähän kun vedän toppavaatteita päälle niin koira seisoo eteisessä odottamassa. Alla kuva Ronjan mielipiteestä tämän iltaista lenkkiä kohtaan. Kiersimme silti tunnin lenkin sysipimeessä metsässä. Tänään oli jotenkin extra pimee ja meinasi emännän  villimielikuvitus väliin lähteä laukkaan. Puhelin onneksi keksitty:)

Ronja muuten putsaillut itseään normaalia enemmän. Ronja on ollut aina ahne, muta nyt se tuntuu olevan aina nälkänen. Syötyään käy vielä moneen otteeseen tarkistamassa, että oisko sinne muru jäänyt. Muutoinkin Ronja muuttanut nukkumaan eteiseen yksinään, yleensä on aina siellä missä minä olen. Sen verran taikauskoista väkeä ollaan kasvattitätsyn kanssa, että ääneen ei uskalla enempää sanoa.:) Nythän elämme niitä kriittisiä vuorokausia.