Nyt alkaa olemaan pahin takana ja olemme saaneet itse käytyä läpi mielessä ja itkuja itkettyä ja hieman nukuttua univelkoja pois. Pystyy tämänkin sitten vihdoin kirjoittamaan.
Ronjan lämmöt hieman laskivat ensimmäisen kerran torstai ja perjantai vastasena yönä. Perjantai aamuna 59. vrk:den kohdalla Ronja jätti syömisen aloitti tyhjentämisen ja lämmöt lähtivät laskuun täysin. Perjantain ja lauantai aamusena yönä 2 aikaan saimme alhasimman arvon ja tästä lämmöt nousivat nopeasti. Ensimmäiset ponnistukset tulivat 12 aikaan päivällä. Marjo oli lähtenyt jo Laukaasta aamusta matkaan. Ronja ponnisteli päivän ja alkoi tunnit tuntumaan pitkille, kunnes vedit tulivat 19.38. Ronja ponnisteli ja ponnisteli ja aika mateli ja mitään ei tullut ulos ja pentua ei tuntunut synnytyskanavassa. Näin ollen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin soitto päivystävälle, että tulemme käymään. Kovasti toivoimme, että saamme ensimmäisen pennun autoon. Niin kuulkaas lähettiin Juha lämmittämään autoa, me pakkasimme tavarat, keitimme vettä kuumavesipulloihin ja Marjo Ronjan kanssa peräloossiin peittojen kera.
Eläinlääkärillä ensimmäisenä tarkistettiin ultraäänellä, että mikä on tila. Sydämet sykki siellä vielä täysin. Tämän jälkeen Ronja vietiin röngteniin, että nähdään missä asennossa ensimmäinen pentu on tulossa ja näytti normaalille. Eläinlääkäri kokeili ja tunnusteli ja ehkä koski sormenpäällään juuri ja juuri pentuun. Yritimme vielä oksitoonilla, vaikka eläinlääkäri tähän sanoi, että on turhaa, koska Ronjalla on niin vahvat supistukset itsellään. Kävimme ulkona, kaupungin väki kulki baariin me ravaamme ulkona mamman kanssa ja toivomme vain, että pentu saadaan ulos. Tämän jälkeen eläinlääkäri yritti vielä, että saammeko pentua avustettua, mutta emme, kohtu ikäänkuin imaisi sen aina takaisin. Lopulta meillä ei ollut vaihtoehtoa kuin luovuttaa ja laittaa Ronja uneen ja kantaa leikkuupöydälle. Tämä oli meille kaikille erittäin rankka ja pelottava hetki. Kohta meille kannettiin pentuja enemmän kuin käsiä. Ei auttanut muu kuin meidän Juhakin valjastaa hommiin hieromaan ja kuivaamaan pikkuisia. Kaikki olivat hyvin terhakoita lapsukaisia. Se kuka oli kuka ja missä järjestyksessä niitä tuotiin meni noissa hetkissä aivan sekaisin, koska meidän tehtävä oli vain saada pennut hengittämään, kuivaksi ja pitää ne lämpimänä. Kysyimme vielä tämän jälkeen, kuka tässä tien tukkona oli ollut, niin eläinlääkärikään/hoitajakaan ei enää muistanut. Tosiaan jonkun kaverin toinen takajalka oli ollut kohdun puolella ja supistuksen jälkeen kohtu ikäänkuin imaisi sen aina takaisin. Kaikki pennut olivat kaikki tasaisen terhakoita ja mitään muutoksia ei kennessäkään näkynyt.
Ronja tuotiin heräämööön ja pentuja laitettiin nisille. Ronja pöllyissä täysin vielä kotiin tultuamme melko tovin ja laatikkoon pentujen kanssa ja yritettiin saada lapsille ruokaa. Tosiaan 4 aikaan aamuyöllä tulimme kotiin ja Ronja alkoi jo 6 aikaan aamulla itse nuolla pentujaan,vaikka leikkauksesta vain muutama tunti aikaa. Tosiaan pelkäsimmehän toki, että kuinka Ronja hyväksyy vauvat ja kuinka maito alkaa laskeutua. Jouduimme ruokkimaan alkuun käsin tunnin välein pienokaisia, eilen iltapäivällä lähti maito tulemaan normaalisti. Ronja lähti siis todella nopeasti ja hienosti hoitamaan pienokaisia. Meitä varoiteltiin myös, että pentujen painot saattavat laskea ensimmäisen vuorokauden aikana tai pysyä samoissa, koska tulivat sektiolla, mutta mitäpä vielä kaikki lisäsivät painojaan ja yhdelle kavereista tuli jopa 40g lisää painoa alle vuorokaudessa.
Ronja oli ja on hyvin urhea ja vahva ja uskomattoman kiltti. Antoi kaikki toimenpiteet tehdä mukisematta koko synnytyksen aikana emme kuulleet edes vinkauksia, vaikka varmasti kivut olivat kovat, meidän rakas Ronja ja tähän iso sydän perään. Pentujaan hoitaa hyvin, hän aina paikalla kun joku inahtaa. Hän koko ajan nuoli ja seurasi tilannetta, kun pentuja käsin ruokimme. Nyt viettää koko ajan enemmän ja enemmän pentulaatikossa ja ulkoa hirvee hätä sisälle ja tarkistamaan, että vauvat kaikki tallella. Meillä täällä vallitsee tasainen tuhina, Ronja nukkuu ja hoitaa laatikossa vauvojaan ja hellästi hoivaa jokaista. Nyt me keskitymme vain Ronjan hoitoon ja lopulliseen toipumiseen. Ronja hoitaa vauvat.
Yön tunnit olivat pitkiä ja pelottavia ja pelättiin pahinta. Onneksi kaikki kääntyi nopeasti hyvin ja parhain päin. Ronja toipuu hyvää vauhtia myös. Uskallamme nyt huokaista vihdoin helpotuksesta ja itkeä muutaman helpotuksen kyyneleen. Pikku chistmaanit voivat hyvin ja samoin Ronja-äiti paranee päivä päivältä. Kasvattitäti Marjo lähti tänään kotimatkalleen oman perheensä pariin. Kiitos teille kaikille myötäelämisestä, saimme paljon kannustavia viestejä ja puheluita. Anteeksi kaikkeen ei pystynyt vastaamaan edes. Christmaaneissa selvästi joulun taikaa ja kaikki voivat hyvin.:)
