Takki tyhjä

Perjantaina aamusta Elina ja Olli tulivat hakemaan Unelman eli Nanan takaisin Tampereelle. Matka pientä pahoinvointia lukuun ottamatta oli mennyt hyvin. Myös ensimmäinen yö oli sujunut hienosti. Nana on sopeutunut hienosti uuteen kotiinsa ja on jo esittänyt taistelijan tahtoaan.

Nana lähtökuopissa   Iltapäivästä Heli tuli Jeren ja Oonan kanssa hakemaan Täplän eli Vinjan kotiin. Vinja pääsi Joensuuhun perheen bordercollien paikkaa täyttämään erilaisten harrastusten ja lenkkeilyn merkeissä. Vinja oli nukkunut koko pitkän matkan, mikä olikin kostautunut täyshepulina illemmasta. Hienosti on myös Vinjan arki lähtenyt käyntiin uudessa kodissaan häntä rakastavan perheen kanssa.

Melkein koko Lemmetyn perhe samassa kuvassa   Lauantaina lähdimme Runon, Kiian ja Superin kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Koe ei mennyt ihan niin hyvin kuin olin toivonut mutta otimme reissustamme ilon irti. Kuljetin Runoa läheisessä metsässä sekä kentällä. Olin kuitenkin sen verran varovainen, etten päästänyt Runoa muiden koirien luokse. Alkumatkaa lukuun ottamatta reissu meni oikein hienosti. Illasta vielä leikki maistui shelttityttömme Nastan kanssa. Yöthän nukuimme yhdessä pentuhuoneessa. Runo kiepsahti aina välillä ihan liki viereeni nukkumaan. Rakastettava otus. Sunnuntaina puolenpäivän aikaan Lena saapui Ruotsin maalta hakemaan oman tyttönsä kotiin.

Lena and the beauty queen of Sweden   Kyllähän tässä on taas itketty muutaman päivän aikana oikein urakalla. Tiedän, että kaikki Christmaanit saivat itselleen heille sen parhaimman kodin mutta en voi olla ikävöimästä heitä. Kyllä tämä tästä helpottaa mutta sitä kun ehti tässä jo jokseenkin tottua näihin karvaisiin "terapeutteihin" (ei ole mitään sen terapeuttisempaa kuin leikkiä ja silitellä koiranpentuja). Nyt pentuhuone on puunattu juuriharjalla puhtaaksi, ja tavarat on kannettu takaisin varastoon. Osaakohan sitä enää ihan vain olla?

Oudon tyhjä kodinhoitohuone
Kodinhoitohuoneessa on pöydällä sanko, jossa on Ellinooran tuoma kukkakimppu kuivatettuna. Sankoon pistin pentujen pallot lohduttamaan... Kyllä me vielä saamme tänne kavereita, jotka leikkivät kanssani näillä palloilla. :)

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette blogiani lukeneet. Haluan myös kiittää uusia Christmaanien omistajia siitä, että halusitte aloittaa tämän matkan juuri minun kanssa. Haluan myös kiittää Tuijaa ja Juhaa Christmaanien ja heidän upean äitinsä hellästä hoidosta ensimmäisten kolmen viikon ajan. Kiitän myös Silviaa siitä, että sain Dennisin tänne meille. Ilman hänen luottamusta minuun en olisi voinut toteuttaa tätä pentuetta juuri tänä keväänä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin perheelleni, erityisesti äidilleni, joka on tukenut ja auttanut minua viimeiset kolme kuukautta. Ilman teitä tämä ei olisi onnistunut laisinkaan. Blogi jää nyt tänne bittiavaruuteen roikkumaan.Kommentointimahdollisuuden poistan parin päivän sisään. Tarinamme jatkuu muussa muodossa. Toivottavasti saamme lukea näistä penneleistä vielä monen monta kertaa sivuiltani.